Déclinaison / Conjugueur latin
| PRÉSENT |
| I sing. | dissĕco |
| II sing. | dissĕcas |
| III sing. | dissĕcat |
| I plur. | dissĕcāmus |
| II plur. | dissĕcātis |
| III plur. | dissĕcant |
| IMPARFAIT |
| I sing. | dissĕcābam |
| II sing. | dissĕcābas |
| III sing. | dissĕcābat |
| I plur. | dissĕcabāmus |
| II plur. | dissĕcabātis |
| III plur. | dissĕcābant |
| FUTUR SIMPLE |
| I sing. | dissĕcābo |
| II sing. | dissĕcābis |
| III sing. | dissĕcābit |
| I plur. | dissĕcabĭmus |
| II plur. | dissĕcabĭtis |
| III plur. | dissĕcābunt |
| PARFAIT |
| I sing. | dissecui |
| II sing. | dissecuisti |
| III sing. | dissecuit |
| I plur. | dissecuĭmus |
| II plur. | dissecuistis |
| III plur. | dissecuērunt, dissecuēre |
| PLUS-QUE-PARFAIT |
| I sing. | dissecuĕram |
| II sing. | dissecuĕras |
| III sing. | dissecuĕrat |
| I plur. | dissecuerāmus |
| II plur. | dissecuerātis |
| III plur. | dissecuĕrant |
| FUTUR ANTÉRIEUR |
| I sing. | dissecuĕro |
| II sing. | dissecuĕris |
| III sing. | dissecuĕrit |
| I plur. | dissecuerĭmus |
| II plur. | dissecuerĭtis |
| III plur. | dissecuĕrint |
| PRÉSENT |
| I sing. | dissĕcem |
| II sing. | dissĕces |
| III sing. | dissĕcet |
| I plur. | dissĕcēmus |
| II plur. | dissĕcētis |
| III plur. | dissĕcent |
| IMPARFAIT |
| I sing. | dissĕcārem |
| II sing. | dissĕcāres |
| III sing. | dissĕcāret |
| I plur. | dissĕcarēmus |
| II plur. | dissĕcarētis |
| III plur. | dissĕcārent |
| PARFAIT |
| I sing. | dissecuĕrim |
| II sing. | dissecuĕris |
| III sing. | dissecuĕrit |
| I plur. | dissecuerĭmus |
| II plur. | dissecuerĭtis |
| III plur. | dissecuĕrint |
| PLUS-QUE-PARFAIT |
| I sing. | dissecuissem |
| II sing. | dissecuisses |
| III sing. | dissecuisset |
| I plur. | dissecuissēmus |
| II plur. | dissecuissētis |
| III plur. | dissecuissent |
| IMPÉRATIF |
| PRÉSENT |
| II sing. | dissĕca |
| II plur. | dissĕcāte |
| FUTUR |
| II sing. | dissĕcāto |
| III sing. | dissĕcāto |
| II plur. | dissĕcatōte |
| III plur. | dissĕcanto |
 |
| PARTICIPE |
| PRÉSENT |
| dissĕcans, antis |
| FUTUR |
| dissectūrūs, a, ūm |
| INFINITIF |
| PRÉSENT |
| dissĕcāre |
| PARFAIT |
| dissecuisse |
| FUTUR |
| Singolare: | dissectūrūm, am, ūm esse |
| Plurale: | dissectūros, as, a esse |
| GERUNDIF |
| Génitif: | dissĕcandi |
| Datif: | dissĕcando |
| Accusatif: | ad dissĕcandum |
| Ablatif: | dissĕcando |
| SUPIN |
| dissectum |
Voir la forme passive de ce verbe
Parcourir le dictionnaire
A
B
C
D
E
F
G
H
I
J
K
L
M
N
O
P
Q
R
S
T
U
V
W
X
Y
Z
{{ID:DISSECO100}}
---CACHE---
|
Visitez nos sites:
En français
In english
In Deutsch
En español
Em portugues
По русски
Στα ελληνικά
|
Ën piemontèis
|